Istun sohvalla ja odotan. Ulkon paistaa aurinko, mutta maa on vielä jäässä. Jos olisi kesä, kävelisin paljain jaloin nurmikolla ja kuuntelisin iPodista keltaista ja sinistä musiikkia. Edellinen elämäni päättyy kohta. En ole enää sidottu lukioon. Jos en. Mitä sitten olen?
Avaan tietokoneen ja katson YouTubesta samoja vlogeja uudestaan ja uudestaan. Sitten puhun twitterissä sekavia ja odotan. Vihaan verkkokauppoja ja Suomen postia. Teen aina virheen ja tilaan jotain mitä paljon haluan postista, internetistä. Ja sitten kuluu aikaa ja aikaa ja aikaa. Ja minä odotan. Väitän itselleni, että teen kaiken kun olen saanut paketin postista. Nyt jossain matkaa tietokone ja aikomuksenani oli kirjoittaa sillä blogipostaus ja hakea sillä kouluun ja katsoa sillä videoita YouTubesta.
Sitten havahduin, että en aina voi siirtää kaikkea eteenpäin. Menin YouTubeen.
Lisäksi luin HElsingin yliopiston mainoksia ja pohdin, että haluanko sittenkin Tampereelle vai Helsinkiin.
Sohvan vieressä on pöytä, jolla on kirjoja. Päällimmäisenä on kaksi matkaopasta. KEsällä, sitten kun olen valmistautunut pääsykokeisiin ja oksentanut kaiken koepapereille, lähden matkalle. Ystävien kanssa. Lennän Lontooseen, kaupunkiin jossa olen jo käynyt, en usko, että siitä voi saada tarpeekseen. Sitten matkaamme junalla PAriisiin. Junassa on jotain hidasta ja vanhan aikaista. Entisajan glamouria. Niin ainakin kuvittelen, mutta todellisuus on varmaan joku aivan toinen.
Silti kuvittelen mielessäni Mika WAltarin ja junan ja savukkeet ja Pariisin joka oli vielä tuolloin aivan jotain muuta.
**
Yliopistoihin pitäisi hakea, sillä enhän muuten voi mennä valintakokeeseen.
Kaikki on vielä niin epäselvää.
Ja minun pitäisi silti osata päättää omasta elämästäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti