Hermostuin, raivostuin, säikähdin, pyrin kiukkuani
ja pelästyin.
***
Matkapuhelin kommunikointivälineenä onneksi ehkä vähän pehmensi raivoni määrää, mutta pelästyin silti sitä, mitä sanoin. Miksi? Miksi oi miksi?
Saako ystävien asenteita kommentoida ja kyseenalaistaa ja lakaista pöydän alle?
Kuinka paljon voi omaa murhettaan heittää muiden päälle?
Entä jos ei keskustelun jälkeenkään ymmärrä mitä mieltä edes itse oli...
"Mulla on suuremmat ongelmat ku sulla."
"Sulla on väärät mittasuhteet."
"Et sä voi tietää. Sulla on aina kivaa..."
Kärjistettynä noin, mutta todellisuudessakin ajattelin noin.
*
suurperhe
ydinperhe
uusperhe
perhe
sateenkaariperhe
perhe
suku
P E R H E
yhteinen veri ja yhteiset arvot ko?
*
Ehkä mä kestän äänitorvia ja traktoreita ja sireenejä ja kaikkea vielä vähä aikaa. Onko muutakaan vaihtoehtoa? Mutta kaikki tämä saa mut miettimään haluanko perustaa perhettä? Lapset ei ehkä silti vaan ymmärrä, ne on pieniä, mutta silti....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti