Lasken sekunteja viimeiseen kuulutukseen. Lasken sekunteja. Pelkään niitä hetkiä, jotka ajan kuluminen tallaa alleen. Kohta joudun palaamaan todellisuuteen, sellaiseen todellisuuteen, jossa oikeasti elän. Olen keränny kokemuksia; tallentanut valokuvia, kirjoittanut, ajatellut, elänyt. Jonain päivänä katson niitä ja sanon: siellä oli kivaa.

Nyt voisin lisätä tähän valokuvan, jossa on enemmän puhkipalaneita kohtia kuin todellisuutta. En kuitenkaan jaksa tehdä sitä. Voin kertoa, että siinä on meri ja taivas ja rantakiviä.