Ruskealla nahalla päällystetty nojatuoli natisee hänen istuutuessaan. Hämärässä kahvilassa tuoksuu kahvi ja vastapainetun sanomalehden muste. Ikkunoiden takana kaupungin syke kiihtyy vähitellen. Hän laskee matalalle pöydälle lehden ja kahvikupin. Ensimmäisenä hän kääntää esille lehden sarjakuvat.
Lukiessaan lehteä hän aika ajoin nostaa katseensa ja seuraa ympärillä olevia ihmisiä. Kun nuori lettipäinen tyttö kompuroi pitkiin jalkoihinsa, hän hymyilee tietävästi. Lehden pääuutisessa kerrotaan kiireen ihailusta; jos urbaanilla ihmisellä ei ole koko ajan kiire johonkin hän on totaalisesti laiska.
Hänen maitokahvinsa jäähtyy. Hän lukee sanomalehden läpikotaisin, vaikka ulkopuolinen sanoisi hänen olevan rauhaton, sillä sivut kääntyilivät levottomasti edestakaisin.
***
Kahvikuppi kolahtaa pöytään ja hän repäisee lehdestä mukaansa etusivun. Kadulle astuttuaan hän on törmätä bussiin kiirehtivään nuorukaiseen. Harmaa valo luo kaupungille apeaa tunnelmaa. Metrossa hän istuu keski-ikäisen naisen viereen, vaikka vaunu on lähes tyhjä. Nainen lukee samaa uutista, jonka hän oli kahvilasta lähtiessään repinyt irti.
– Hiljaa hyvää tulee, hän sanoo melkein kuin itselleen. Nainen hätkähtää ja kääntää päätään.
– Anteeksi?
– Tarkoitan vain, että elämästä tulee nauttia. Jos juoksee aina kilpaa kellon kanssa, ei ehdi huomata edes palaa ympäröivän maailman kauneudesta.
Naisen katse kirkastuu.
– Se on ratkaisu kaikkeen. Kiirehtiessä hyvinvoinnista tulee pahoinvointia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti