"Muista hengittää", mua neuvottiin. Sitten jaksaa taivaltaa, eteenpäin, vaikka ei olisikaan varma suunnasta.

20151205

Oli synkkä ja myrskyinen yö

Lauantai,
istun yliopistolla ja yritän vimmatusti kirjoittaa valmiiksi töitä, jotka odottavat palauttamista. Mutta pysähdyn aina. Katson ikkunasta ulos ja huomaan, että olen jossain muualla.

Viime yönä,
unettomuuden kourissa nostin katseeni ja sanoin puoliääneen: "Tainnuta minut." Lopulta pimeys oli niin tummaa, että en voinut enää vastustella sitä. Onneksi pian tuli aamu, ja höyryävä kuppi kahvia.

Alkuviikolla,
kävelin pitkin pimeitä katuja. Katsoin heijastuksia ikkunoista, yritin nähdä jotain mihin tarttua. Kirjoitin monta viestiä, jotka lähetin tuhansien kilometrien päähän.

Syksyllä,
nautin koulusta ja halusin vain oppia lisää. Nyt minun pitäisi kirjoittaa kirjallisuuden aikakäsityksestä, mutta miten minä osaan. Mitä tapahtui eilen? Vai tapahtuiko se sittenkin puolituntia sitten?

Joskus,
kirjoitin pieneen mustaan muistikirjaan listan, joka on kuin suoraan suomenkielen oppaasta:


Minä olen
Sinä olet
Me olemme

Sinä olet
Hän on
Te olette

Minä olin
Sinä olit
Me olimme

Minä olen
Sinä olet
Hän on
Te olette

Minä olen ja olin.





**********

Mitä aika on?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti