Ostin sitruunan //elämän pienistä hetkistä pitää nauttia

Eilen istuin avoimen ikkunan ääressä ja luin kirjaa, linnut mekastivat pihalla ja kylmä tuuli seikkaili pitkin ikkunan karmeja.
Upposin verkkon, siis internetiin, löysin sieltä hienon blogin, josta sain ajatuksia. On pelottavaa, kun ihmiset on niin erilaisia, mutta niin samanlaisia. (On se ihan kivaakin.)
Ulkona alkoi paistaa iltapäivällä aurinko ja minä lähdin kävelemään Peer Gyntin virratessa korviin. Lämmin asvaltti paljaita jalkoja vasten: se on kesä ja siitä pitää nauttia. Menin kauppaan ja ostin yhden sitruunan. Kun on kesä voi käveleskellä sitruunan kanssa ympäriinsä ja haistaa kesän eri tuoksut (:syreeni kukkii).
Pienet hetket on tärkeitä (ja varsinkin vapaus): kun saa nukkua pitkään ja herätessä kuulee lintujen kiivaan keskustelun pihakoivusta ja haistaa vaaleankeltaisen ja kylmän kesäaamun, kun täyttää mutteripannun ja odottaa sen pihinää, kun joku sanoo facebookin chatissa kauniin lauseen, kun saa istua nojatuolissa ja kuunnella viulunsoittoa tai hapuilla pianon koskettimia J S Bachin ohjeiden mukaan ---

Ai niin, varasin myös lentolippuja. Menolippuja ja paluulippuja toisiin todellisuuksiin.

Mutta sitten tuli maanantai ja minua odottaa sekasortoinen työpöytä, täynnä katkelmia ihmisistä ja heidän tarinoistaan. Kun käy kyselemässä ihmisiltä, saa tietää monia asioita, saa huomata, että ihmisistä voi ottaa enemmän kuin he haluavat antaa: kaikkea ei voi kirjoittaa. Se on silti olemassa ja ihminen jättää jäljen itsestään.
Voin vaikuttaa ihmisiin kirjoittamalla asioista sävyttäen ne vaikka oranssilla tai vaaleanpunaisella, minulla on valta, mutta myös vastuu.